Hevosen ylipaino ja sen vaikutus terveyteen

Miksi hevonen lihoo ja mitä ongelmia seuraa ylipainosta?

Hevosen ylipaino on yleinen ja kasvava ongelma, joka voi aiheuttaa monenlaisia terveydellisiä riskejä. Hevosten ylipaino johtuu useimmiten liiallisesta ruokinnasta suhteessa liikunnan määrään. Jos hevonen saa liian paljon energiaa eikä kuluta sitä riittävästi, ylimääräinen energia varastoituu kehoon rasvana. Myös perimällä on merkitystä: jotkin hevosrodut, kuten kylmäveriset, ovat luonnostaan taipuvaisia ylipainoon.

Luonnonvaraisen hevosen liikkuminen ja syöminen

Luonnonvaraiset hevoset liikkuvat jatkuvasti ruoan perässä, kulkien päivittäin jopa 10–30 kilometriä. Liikkuminen ei ole intensiivistä, vaan pääasiassa rauhallista. Pitkäkestoinen matalan intensiteetin liike pitää aineenvaihdunnan aktiivisena ja lihakset hyvässä kunnossa ilman rasittumista.

Luonnonvaraiset hevoset syövät pääasiassa niukkaravinteista, kuitupitoista heinää, ruohoa ja muita kasveja, joista he saavat hitaasti energiaa ja tarvittavat ravintoaineet. Ruoka on matalaenergistä ja sitä kuluu pitkin päivää pieninä annoksina, mikä pitää hevosen ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan tasapainossa.

Muutokset ihmisen kanssa elämisessä

Ihmisen kanssa hevosen liikkumismäärä on muuttunut. Nykyhevosten elinympäristöt ovat usein rajattuja, ja vaikka ne saavatkin päivittäistä liikuntaa, ei se vastaa luonnollista tarvetta liikkua pitkin päivää. Usein hevoset elävät pienissä aitauksissa ja seisovat pitkiä aikoja talleissa, joissa liikkuminen on rajoitettua ja liikuntaa tulee ainoastaan silloin, kun ihminen vie hevosen ratsastukseen tai treeniin.

Myös hevosten ruokinta on muuttunut. Hevosille tarjotaan usein tiivistettyä ja energiaa täynnä olevaa ravintoa, kuten väkirehuja ja muita ravintotiheitä ruokia. Vaikka väkirehut ja runsas heinä tekevät ruokinnasta kätevää, ne eivät vastaa luonnonmukaista ruokavaliota. Väkirehujen sisältämä sokeri ja tärkkelys lisäävät lihomisriskiä, koska hevosen elimistö ei ole kehittynyt käsittelemään suuria määriä nopeaa energiaa kerralla. Tämä voi johtaa insuliiniresistenssiin ja aineenvaihduntaongelmiin, jotka altistavat hevosen ylipainolle ja sen mukanaan tuomille terveysongelmille.

Nivelten kuormittuminen ja riski nivelrikkoon

Hevosen nivelet, erityisesti raajoissa olevat nivelrakenteet, ovat herkkiä ylikuormitukselle. Normaalipainoisella hevosella nivelet ja ympäröivät kudokset kestävät luonnollista liikkumista ilman ongelmia, mutta ylipainoisen hevosen niveliin kohdistuu jatkuvasti ylimääräistä painetta. Tämä jatkuva kuormitus kuluttaa nivelrustoa nopeammin, mikä altistaa nivelen tulehduksille ja rappeutumiselle.

Yksi vakavimmista ylipainon aiheuttamista nivelsairauksista on nivelrikko. Nivelrikossa nivelrusto, joka normaalisti suojaa nivelen luupintoja ja mahdollistaa sujuvan liikkeen, alkaa hajota ja ohentua. Rustomassan väheneminen aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä, mikä heikentää hevosen liikuntakykyä ja elämänlaatua. Nivelrikko on etenevä ja krooninen sairaus, joka ei parane, vaan vaatii jatkuvaa hoitoa ja mahdollisesti lääkitystä.

Jänteiden ja ligamenttien ylikuormitus

Ylipaino kuormittaa myös hevosen jänteitä ja ligamentteja, jotka vastaavat nivelten tukemisesta ja liikkuvuudesta. Hevosen jänteet, kuten jalkojen pinnallinen ja syvä koukistajajänne, eivät ole suunniteltuja kestämään suurta ylimääräistä painoa pitkiä aikoja. Jänteet venyvät helposti ja voivat rasittua, mikä heikentää niiden kykyä suoriutua normaalista liikunnasta. Tämä altistaa hevosen jännevammoille, jotka voivat olla hyvin kivuliaita ja vaatia pitkiä toipumisaikoja.

Hevosilla jännevammat ovat erityisen hankalia, koska jänteiden paraneminen on hidasta, ja toipuminen vaatii usein pitkää lepoa. Vakavat jännevammat, kuten jänteen katkeaminen tai repeytyminen, voivat jopa lopettaa hevosen uran ratsastus- tai työhevosena.

Selkäkivut ja selän rakenneongelmat

Ylipaino vaikuttaa myös hevosen selän terveyteen. Selkä joutuu kantamaan ylimääräistä rasitusta, mikä voi johtaa lihasjännityksiin ja kipuun. Selän lihakset joutuvat työskentelemään kovemmin tukemaan ylimääräistä painoa, mikä voi aiheuttaa lihasjäykkyyttä ja jopa kroonisia kiputiloja. Tämä vaikuttaa hevosen ryhtiin ja voi heikentää sen liikkumista ja ratsastettavuutta.

Lisäksi ylipaino voi johtaa selän rakenteen heikkenemiseen, jolloin hevonen alkaa kantaa itseään väärin. Tämä voi ilmetä selän notkahtamisena tai painumisena, joka on erityisesti iäkkäämpien hevosten kohdalla hankala ja kipua aiheuttava ongelma.

Kaviot ja niiden rasitus

Kaviot ovat hevosen kehon viimeinen tukirakenne, ja niille kohdistuu koko kehon paino. Ylipainoisilla hevosilla kavioiden rakenne joutuu kovalle koetukselle, mikä lisää kavion muodonmuutosten ja kaviosairauksien riskiä. Yksi vakavimmista kavioihin liittyvistä ylipainon ongelmista on kaviokuume, johon ylipaino altistaa. Kaviokuumeessa kavion verisuonisto tulehtuu ja kavion seinämät voivat alkaa irrota, mikä aiheuttaa voimakasta kipua ja liikuntarajoitteita.

Lihasten ja sidekudosten rasitus

Lihasten ja sidekudosten tehtävänä on tukea hevosen liikuntaa ja auttaa sitä kantamaan painoa tasapainoisesti. Ylipainoinen hevonen joutuu käyttämään lihaksiaan tavallista enemmän, mikä voi aiheuttaa lihasjännitystä, kipua ja väsymystä. Ylipaino voi johtaa myös lihastasapainon ongelmiin, kun hevonen alkaa kantaa itseään väärin ja käyttää tiettyjä lihaksia liikaa muiden jäädessä vajaalle käytölle.

Hiljainen tulehdus

Hiljainen tulehdus on matala-asteinen, jatkuva tulehdustila, joka voi kehittyä ylipainon seurauksena. Tämä tulehdus on erityisen ongelmallinen, koska se on usein oireeton tai hyvin vähäoireinen, mutta voi vaikuttaa merkittävästi hevosen terveyteen pitkällä aikavälillä. Hiljainen tulehdus ei ole akuutti tulehdus, kuten haavan ympärillä oleva punoitus ja turvotus, vaan se on enemmän näkymätön tila, joka kuormittaa hevosen elimistöä jatkuvasti ja johtaa ajan mittaan erilaisiin terveysongelmiin.

Miten hiljainen tulehdus syntyy ylipainon seurauksena?

Ylipaino aiheuttaa kehossa solutason muutoksia, jotka voivat laukaista matala-asteisen tulehdustilan. Rasvakudos ei ole pelkästään energiavarasto, vaan se toimii aktiivisena elimenä, joka erittää useita hormonien kaltaisia aineita ja tulehdusvälittäjäaineita, kuten sytokiineja. Ylipainoisten hevosten rasvakudos alkaa tuottaa sytokiineja ja muita tulehdusta edistäviä molekyylejä suurempia määriä, mikä johtaa kevyen tulehdustilan kehittymiseen ympäri kehoa.

Kun hevonen kantaa ylimääräistä rasvakudosta pitkään, tämä tulehdustila muuttuu krooniseksi. Tulehdus ei enää rajoitu vain rasvakudokseen, vaan se voi levitä muualle elimistöön, erityisesti nivelten, lihasten ja jopa sisäelinten alueelle.

Hiljaisen tulehduksen myötä tulehdusvälittäjäaineet aiheuttavat kehoon yleistä kipua ja jäykkyyttä. Vaikka hevonen ei näyttäisi kärsivän akuutista kivusta, matala-asteinen tulehdus ja siitä aiheutuva kipu voi heikentää sen halua liikkua ja laskee sen yleistä hyvinvointia.

Ylipainoisen hevosen liikutus

Kevyt ja säännöllinen liikunta

Alussa liikunnan tulisi olla matalatehoista ja säännöllistä, sillä ylipainoisen hevosen nivelet ja jänteet ovat jo ennestään kuormittuneita. Liikuntaa kannattaa aloittaa lyhyillä kävelylenkeillä, mieluiten pehmeällä ja joustavalla alustalla, kuten hiekalla, nurmella tai metsäpohjilla. Päivittäinen kävely aktivoi hevosen verenkiertoa, vahvistaa lihaksia ja parantaa nivelten liikkuvuutta ilman liiallista rasitusta. Kävelyä voi pikkuhiljaa pidentää hevosen kunnon kehittyessä, mutta alussa riittää lyhyet, noin 15–20 minuutin mittaiset harjoitukset, jotka voi vähitellen pidentää 30–45 minuuttiin hevosen edistymisen mukaan. Alussa kävelytystä on hyvä tehdä maastakäsin, ilman ratsastajan painoa.

Hitaasti lisää tehoa ja vaihtelevuutta

Kun hevosen peruskunto alkaa kohentua, liikuntaa voi monipuolistaa. Kevyt maastokävely ja loivat mäkiosuudet ovat hyödyllisiä, koska ne vahvistavat hevosen lihaksia ja auttavat kehittämään tasapainoa ilman voimakasta nivelkuormitusta. Mäissä kävely parantaa myös sydän- ja hengityselimistön kuntoa.

Kun hevonen on liikkunut säännöllisesti ja oireettomasti kevyellä ohjelmalla, voidaan harkita kevyttä ravia tasaisella, pehmeällä alustalla. Myös veden vastusta voi käyttää hyväksi esimerkiksi kahluualtaassa kävelyn muodossa, jos se on mahdollista. Vesiliikunta tukee niveliä ja lihaksia, koska vesi vähentää painovoiman vaikutusta hevosen niveliin ja pehmytkudoksiin.

Matalatehoinen ja asteittain lisääntyvä liikunta auttaa vähentämään hevosen painoa turvallisesti ja tukee lihasten kehittymistä. Hitaasti etenevä ohjelma vähentää riskiä nivel- ja jännevaurioille, jotka voivat pahentua, jos hevonen joutuu liian kovaan rasitukseen liian aikaisin. Kevyt liikunta aktivoi hevosen aineenvaihduntaa ja auttaa polttamaan rasvaa ilman, että keho joutuu stressaantuneeksi. Samalla liikunta lisää hevosen hyvinvointia ja vähentää kroonisen tulehduksen riskiä.

Ylipainoisen hevosen ruokinta

Ensimmäiseksi on tärkeää arvioida hevosen ruokavalio tarkasti – ylipainoiset hevoset ovat usein saaneet liikaa energiaa rehusta suhteessa liikunnan määrään. Suositeltavaa on pienentää energiaa antavien rehujen määrää ja lisätä samalla hevosen liikuntaa turvallisesti.

Hevosen ruokavalion perustana tulisi olla hyvälaatuinen heinä, jonka sokeripitoisuus on mahdollisimman alhainen. Heinän laatu kannattaa analysoida, ja valita vähäkalorinen heinä.

Heinäannos on syytä laskea tarkasti - useimmissa tapauksissa noin 1,5 % hevosen ihannepainosta on sopiva määrä heinässä. Heinä tulisi annostella pienissä erissä useamman kerran päivässä. Hevosen mahalaukku erittää happoa jatkuvasti, joten sen ei ole turvallista olla ilman heinää tai muuta karkearehua yli 4 tuntia kerrallaan. Pidemmät tauot ruokinnassa voivat altistaa hevosen ruoansulatusongelmille, kuten mahahaavalle, sillä ilman syömistä hevosen mahalaukku jää alttiiksi vatsahapolle. Karkearehu sitoo mahanesteitä ja auttaa neutraloimaan happoja, mikä suojaa mahan limakalvoja. Ihanteellisesti hevonen pitäisi ruokkia niin, että se pureskelee jatkuvasti pieniä määriä heinää, mikä myös stimuloi syljen eritystä. Sylki toimii emäksisenä puskurina ja auttaa suojaamaan mahalaukkua. Heinän syömistä voi hidastaa jonkin verran heinäverkon avulla. Nykyään on myös saatavilla erilaisia heinäautomaatteja ja heinäajastimia, joiden avulla voidaan jakaa heinän saanti tasaisesti pitkin päivää.

On tärkeää rajoittaa sokeripitoisia rehuja ja välttää viljoja, sillä ne sisältävät paljon energiaa, mikä vaikeuttaa laihduttamista. Tarpeettomat kivennäiset ja vitamiinit kannattaa poistaa ruokavaliosta, ja ne on hyvä antaa pelkistettynä lisäravinteena, jos heinä ei täytä hevosen ravitsemuksellisia tarpeita. Laiduntaminen on suositeltavaa minimoida tai rajoittaa erityisesti silloin, kun ruoho on sokeripitoista, kuten keväällä ja syksyllä.

Hevosen laihtumista on hyvä seurata. Hevosen painoa voi seurata mittanauhalla, mikä auttaa arvioimaan, eteneekö laihdutus sopivalla tahdilla. On tärkeää olla kärsivällinen ja välttää liian nopeaa painonpudotusta, sillä laihduttaminen on pitkäjänteinen prosessi. Hevosen painon pudottaminen hitaasti, noin 0,5–1 % kehonpainosta viikossa, on suositeltavaa, jotta laihtuminen tapahtuu turvallisesti ja elimistö ehtii sopeutua.